Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Rope

 

 

 

Täällä siis roolipelataan. Tässä vähän siihen liittyviä vinkkejä:

Roolipelataan mieluiten hän-muodossa ja imperfektissä. Ei haittaa, jos tulee muitakin aikamuotoja vahingossa.

Tekeminen ja ajattelu kirjoitetaan tavallisesti, "puhe", //ropeen kuulumaton teksti. Ajattelun voi kirjoittaa esim näin: Susi1 pohti mielessään pitäisiköhän hänen lähteä metsästämään.

Nimi- kohtaan kirjoitat ensin hahmosi nimen ja sen perään lauman nimi sulkuihin. Esim. Susi1, (Omega)

 

Vuodenaika: Sama kuin IRL

Norten: Kokoajan ollaan pakkasen puolella. Maa ja puut ovat lumen peittämiä. Vesistöt eivät ole kunnolla jäätyneet.

Westur: Maa on läpi yön ja päivän kuurassa, mutta lunta ei ole vielä paljoa.

Leste: Ilmasto on tavallista viileämpi, mutta muuten ei poikkea tavallisesta. Luntakaan ei ole.

Kellonaika: 9-12 väliltä

 

Rope  [ Kirjoita ]

Nimi: Mingris (omega)

01.12.2017 14:16
Mingris käveli aamuauringon heijastaessa valoa ikävästi hangesta sen silmiin. Epämääräisesti tuhahtaen naaras alkoi hölkätä suuntanaan joki. Hölkätessään se kuunteli lumen rasahtelua tassujensa alla, ja kuuli muitakin susia kauempana, mutta jätti ne huomioitta. Mingriksen vatsa kurni, sillä naaras ei ollut syönyt päiviin. Mietteliäästi se hidasti kävelyyn, ja pysähtyi. Jossain pusikossa liikkui ilmeisesti jänis, ja naaras heilautti korviaan. Valkoturkkinen susi kuunteli jonkun aikaa, ennenkuin alkoi hiippailla kohti puskaa. Huonoksi tuurikseen, se näki jäniksen juoksevan karkuun. "Hymph.." naaras murahti, ja ärsyyntyneenä sinkosi lieskoja jäniksen ympärille. Huvittuneesti nauraen se katsoi, kun jänis paloi elävältä. Mingris haihdutti lieskat, ja nappasi suuhunsa kypsän jäniksen. Naaras kuuli taas ääniä, mutta nyt lähempää, ja murahtaen lähti juoksemaan reippaampaa vauhtia joelle.
Joelle päästyään Mingris pudotti jäniksen maahan, ja asettui syömään. Syötään valkoturkkinen haukotteli, ja joi hetken joesta, ennenkuin alkoi loikkia ketterästi ylös päin kiviltä, päästäkseen koskelle ja sieltä nopeammin takaisin vuorille.
Koskelle päästyään Mingris katseli kauas, jonnekkin, ja erotti epämääräisesti muutaman suden. Murahtaen se jatkoi matkaansa, ja loikkasi alas kiviltä, ja jatkoi matkaansa vuorille. Sitä epäilytti kuitenkin, jostakin syystä, että joku seuraisi sitä. Mingris pysähtyi hetkeksi paikalleen kuuntelemaan.

Nimi: Yuusha (Fanahy)

27.11.2017 21:39
Alfa hymyili pienemmälle naaraalle.
"Synkkäsuolle ajattelin, tulin sieltä äsken ja näin muutamia kauriita", vastasi tuo pienoisen kysymykseen.
"Sopiihan se sinulle?" tummanharmaa alfa haukahteli, heikon sähkön kulkiessa tuon turkkissa, nostaen viimeisenkin karvan pystyyn saaden nartun näyttämään suurelta. Sen häntä heilui hennosti, olihan Yuusha vaihteeksi hyvällä tuulella. Jollei Vulpine kieltäytyisi, lähtisi mustanharmaa naaras tassuttelemaan synkkäsuota kohti. Siellä tosiaan oli hiukan aavemaista- kuura peitti sammalta ja usva leijui ilmassa. Sähkö ritisi Yuushan korvissa naaraan tassutellessa Vulpinen edellä.
"Tuolla näkyy jotain", Vulpine ilmoitti (?) ja Yuusha käännähti koutavin osoittamaan suuntaan ja hymähti. Tosiaan, miten hän ei itse ollut huomannut. Peura seisoskeli suolla, melko kaukana kaksikosta.
"Piiritetään se. Kierrä sinä sen eteen, minä ajan takaa sinua kohti, tiedätkö mitä tehdä?" alfa kysyi pehmeästi. Jos Vulpine vastaisi kiektävästi, Yuusha kertoisi tälle käyttää voimaa ja vain katkaista niskat. Myönyävästä vastauksesta alfa lähtisi hiipimään otusta kohti takaapäin, lisäten sähkövirtaa kehossaan. Kun alfa uskoi olevansa tarpeeksi lähellä, se päästi vihaisen haukahduksdn ja murahduksen sekoitukselta kuulostavan äänen ja loikkasi peuraa kohti. Saalis ulahti yllättyneenä ja lähti juoksemaan pakoon. Yuusha oli saavuttamassa sitä takaapäin,loikkasi ja yritti tarrautua kiinni sen lanteisiin, mutta hyppäsi liian myöhään ja sai takajaloista iskun vastaansa. Naaras lennähti ulvahtaen kauemmas, lätsähtäen vesilätkäkköön. Pienen rits-äänen saattelemana tuo nousi pystyyn lätäkössä, tuntien edelleen sorkat vatsassaan henkeään pienesti haukkoen se lähti katsomaan, oliko Vulpinen onni ollut myötä.

//Vulpine?

Nimi: Cizallar (Miratge)

24.11.2017 15:15
Musta uros makoili kivellä. Se oli yksin. Oli melko kylmä, olihan hän Nortenin alueella. Pakkasta oli ehkä -17 astetta. Hänellä ei ollut kylmä, sillä hän lämmitti koko ajan ilmaa ympärillään voimiensa avulla. Tuuli puhalsi lännestä. Hän katseli putoilevia lumihiutaleita. Maassa oli lunta parisenkymmentä senttiä, ja Cizallar teki lumeen kuvioita lämmittämällä tuulta ja sulattavansa lämpimän tuulen avulla ohuen vanan lunta. Hän teki ympyröitä, kiemuroita ja sen sellaisia. Lopulta Cizallar nousi ylös ja läti hölkkäämään leiriä ja muita susia kohti. Leirissä heti ensimmäiseksi hän huomasi Shirokun, Alfansa, ja hänen seurassaan olevan Arethusan, yhden Miratgen epioneista.. Gizallar käveli heidän luokseen.
"Hei, Shiroku ja Arethusa." hän istui. "Tulinko pahaan aikaan?" hän kysyi. "Ajattelin vain kysyä, olisiko mitään tehtävää..."

Nimi: Arethusa (Miratge)

18.11.2017 17:56
Kastanjanruskea epioni istuskeli Miratgen leirissä, ison puun alla piilevässä luolastossa, omassa vähän syrjäisemmässä pesässään pehmeän patjan päällä, jonka hän oli kasannut erilaisista heinistä ja kasveista. Tietenkään hän ei ollut satuttanut niitä vain etsi valmiiks kuollutta kasvistoa. Ja osan oli itse taikonut maasta voimillaan, vaikkakin luolastossa alla se oli vähän vaikeampaa kovemman maaperän takia. Siinä naaras kuitenkin nyt oli, vaaleanvihreä katse suunnattuna edessään oleviin kasveihin. Ne olivat erilaisia lääkekasveja, joita hän keräsi tehdäkseen mahdollisimman tehokkaita rohtoja laumalaisilleen hätätapauksia varten. Vain yksi kasvi puuttui. Se oli eräänlainen violetti kukka, jota hän ei ollut vielä löytänyt mistään. Aretin mielestä kasvi ei ollut erityisen harvinainen, mutta tällä hetkellä vaikutti olevan mestari piiloutumisessa.
Päättäväisenä miratgelainen nousi jaloilleen ja lähti kävelemään ulos puunkolosta astellen päivänvaloon. Samantien hänen silmiinsä osui Shiroku seisomassa vähän matkan päässä näköjään ilman sen kummempaa tekemistä(?). Arethusa voisi hyvin itsekin mennä seikkailemaan metsikköön, mutta olisi epäkohteliasta olla edes tervehtimättä alfaa eikä lisäavusta olisi haittaakaan.
"Hei Shiroku. Kaunis päivä tänään", naaras haukahti hymyillen pienesti käveltyään lauman johtajan vierelle ja sanojensa jälkeen kohdisti katseensa kauniin siniselle taivaalle.
"Ajattelin lähteä etsimään erästä lääkekasvia ja voisin ehkä tarvita heiman apua sen löytämiseen. Ymmärrän kyllä, jos sinulla on muitakin kiireitä", hän jatkoi siirtäen vaaleanvihreät silmänsä takaisin lumenvalkeaan urokseen tutkien tämän eleitä.

Nimi: Shiroku (Miradge)

17.11.2017 20:36
Nukuin Alfan pesässä. Näin unta siitä, miten juoksin niityllä jahdaten saalista. Juoksin koko ajan kovempaa, ja tunsin
ihanan tuulen turkissani. Yllättäen Akajoa ilmestyi eteeni. Säikähdin ja pysähdyin. Tämä nosti huulensa murinaan. Kavahdin. Yllättäen maa petti altani, ja putosin kuohuvaan jokeen.
Säpsähdin hereille. Katsoin ympärilleni hätääntyneenä. Sitten huokaisin. *Se oli vain uni...*
Astelin ulos pesästä. Katselin ympärilleni.

//jos joku haluaa jatkaa?

Nimi: Vulpine (Fanahy)

16.11.2017 18:34
Koutavi nosti samantien katseensa maasta hänen alfansa kehottaessa niin. Naaras vaikuttikin mukavalle persoonalle, ei yhtään komenteleva tai halveksiva. Kyllähän Vulpine sen oli jo huomannut näinä kuukausina, joina oli ollut Fanahyn laumassa. Heidän alfansa todellakin oli kiltti ja huomaavainen.
"Yuusha... Hyvä on", pienikokoinen yksilö sanoo mietteliäästi, totutellen alfansa nimen sanomiseen ääneen.
"Tulisin mielelläni", hän jatkaa hymyillen leveästi ja huomaamattaan antoi myös pörheän häntänsä heilahtaa innostuksesta. Nyt hän tosin rupesi epäröimään, koska metsästystaidoiltaan nuorukainen ei vielä ollut niin kehittynyt kuin muut sudet, vaikka pienempiä eläimiä osasikin saalistaa. Toivottavasti hän ei mokaisi alfan nähden.
"Minne menemme?"

Nimi: Yuusha (Fanahy)

12.11.2017 10:31
Mustanharmaan sudettaren saavuttua suon yli leiriin, oli tuo huomannut Vulpinen tulevan lähemmäs. Se ei oikeastaan tuntenut toista kovinkaan hyvin, vaikka olisi halunnutkin. Hyvä mahdollisuus tutustua paremmin. Oli keltasilmä sen verran perillä, että tiesi Vulpinen vanhempien olleen omegoita. Yuusha hymyili tummanpunaiselle sudettarelle ja tuon aralle käytökselle huvittuneena.
”Nostahan katseesi, pikkuinen. Ei tarvitse teititellä, Yuusha on aivan riittävä”, se naurahti pehmeästi. Alfaa huvitti nuoremman suden arka käytös, mutta toisaalta kaikki tekivät sitä aina välillä. Se itse oli ollut samanlainen nuorena, mutta no... tässä sitä oltiin.
”Hmm... voisit tulla mukaani metsästämään, jos tosiaan olet toimeton.” Yuusha kysyi päätään hiukan kallistaen, katsoen pienempää, tummanpunaista narttua.

Nimi: Viper (Mortem)

10.11.2017 17:02
Tummanharmaa alfa istuskeli raunioilla ylemmällä kerroksella, minne hän pääsi loikkimaan romahtaneita seinämiä pitkin. Sieltä näkymä kaikkialle oli parempi ja sai uroksen tuntemaan itsensä arvokkaammaksi kuin muiden laumalaistensa seurassa oleskellessa. Tietenkään hän ei voisi sanoa samaa ääneen, koska menettäisi helposti muiden luottamuksen ja saisi vihat niskoilleen.
Tyytyväisenä hän suki sekaväristä lyhyttä turkkiaan pitkin ja rauhallisin vedoin, kiirehtimättä minnekkään. Hän oli laittanut jotkut deimokset metsästämään ja anteliaasti he olivat antaneet osan saaliistaan alfalleen, joka sai nyt levätä vatsa täynnä jänistä. Pyyn voisi säästää myöhemmälle, vaikka sen mehukas liha kerkeisikin jäähtyä siihen mennessä. Se ei häntä haitannut, koska talven tullessa ei ollut varaa nirsoilla ravinnosta. Itse hän ei mielellään suostunut lähtemään saalistusretkelle, koska hänen lyhyt turkkinsa ei suojaisi pakkaselta kovinkaan hyvin ja olisi harmi, jos lauman johtaja löytyisi joku päivä jäätyneenä valkoiseen hankeen. Toinen syy oli se, ettei hän osannut metsästää, mutta alfa ei myöntänyt sitä itselleen eikä varsinkaan muille. Tietenkin hän jossain vaiheessa talvella joutuisi menemään muiden mukana saalistamaan eikä hän pahoittaisi mieltään siitä.
Rauhallisen pesuhetken keskeytti yksi kylmä lumihiutale, joka liihotteli tummaturkkisen uroksen kuonon päälle ja tuhahtaen hän ravisti sen pois. Mortemilainen ei voinut ymmärtää, miten hän joutui asumaan tällä reviirillä. Hän suorastaan inhosi kylmyyttä ja lunta eikä missään muualla sitä ollut yhtä paljoa. Itsekseen muristen susi nousi ripeästi paikaltaan ja siirtyy kerroksensa takaosan pimeään nurkkaan, vetäen pyyn mukanaan. Sinne hukka jäi istumaan ja tarkkailemaan muita laumalaisiaan ajatellen jotain, mistä muut eivät saisi tietää. Ainakaan vielä.

Nimi: Vulpine (Fanahy)

09.11.2017 21:16
Pienikokoinen yksilö oli juuri palaamassa muiden luokse, mutta liike silmäkulmassa varasti hänen huomionsa. Käännettyään päätään Vulpine huomasi laumansa arvoisan alfan astelevan lähemmäksi jostain suolta päin. Hän ei tiennyt, missä tummaturkkinen naaras oli käynyt, mutta eihän se kuulunutkaan koutaville. Vulin mielestä olisi epäkohteliasta edes kysyä tuommoisia. Siitäkin huolimatta pikkuinen todellakin halusi seuraa ja mikäs sen parempi idea kuin kysyä itse alfalta, jos jotain tekemistä löytyisi näin pieniarvoiselle pennulle.
Punaturkkinen susi nielaisi raskaasti ja epäröiden suunnisti pienien tassujensa askeleet korkea-arvoisen naaraan luokse. Hän ei ollut varma oliko koskaan puhutellut alfaa, joten hän ei tiennyt, mitä sanoa. Pitäisikö käyttää sanoja, kuten 'arvon alfa' tai 'teidän korkeutenne'? Tämän enempää fanahylainen ei kerennyt miettiä, koska saapuikin jo Yuushan eteen ja huomattuaan tämän, hän painoi päänsä matalaksi osoittaakseen kunnioitusta vanhemmalle naaraalle.
"A-anteeksi, kun häiritsen, mutta ajattelin kysyä, jos teillä olisi minulle jotain tehtävää. Haluaisin olla jotenkin avuksi", Vulpine kysyi arasti asiansa pitäen tulenoranssit silmänsä visusti maassa ja huomasi jättäneensä jotain tärkeää sanomatta.
"Jos arvon alfalle siis sopii", hän lisäsi äkisti tuntien kasvojensa lämpenevän häpeästä, mutta sitä ei onneksi huomannut hänen turkkinsa alta. Susi huomasi myös teititelleensä Yuushaa eikä tiennyt oliko sekin vähän liikaa. Mielummin hän pelasi varman päälle.

Nimi: Cizallar (Miradge)

09.11.2017 14:59
Solakka musta uros tassutteli Miradgen reviirillä ja haisteli ilmaa. Oli viileää, muttei kuitenkaan kovin kylmä. Cizallar piti talvesta. Hän istui maahan ja pani silmänsä kiinni. Hän pani tuulen tuulemaan kovempaa, vielä kovempaa, niin että hänen turkkinsa pöllysi ja lumi tuiskusi hänen kasvoilleen. "Ciz" viilensi ilmaa vielä vähän, niin että tuuli oli hyistä, ja hänen alkoi tulla kylmä. Lopulta hän laannutti tuulen ja lämmitti ilman. Oli ehkä 5 astetta pakkasta. Hän jatkoi kävelemistä. Käveltyään noin 100 metriä, hän huomasi maassa suuren lehden. Ilman avulla hän nosti sen, puhalsi tuulta viemään sitä yhä korkemmalle. Kun hän ei enää jaksanut katsella ylöspäin, hän tyynnytti tuulen kokonaan. Lehti laskeutui tasaisesti alas. Hän katseli sitä ajatuksissaan. Pitäisikö palata lauman luo? Olen sentään Beta. En vain jaksanut sitä hälinää, kaikki juttelivat, huusivat ja juoksentelivat. Lopulta hän lähti takaisin leiriä kohti.

//Sorry aika lyhyt..):

Nimi: Yuusha (Fanahy)

07.11.2017 23:01
Mustanharmaa sudetar tassutteli Fanahyn reviirillä ohuessa hangessa. Yuusha nautti talven ensimmäisistä pakkaspäivistä, kun maa oli routainen ja ohuen lumipeitteen alla. Kaikki oli pehmeän valkoista, kuurainen maa sieltä täältä vihreä suurikokoisen suden hengitys huurusi tämän vaellellessa Westurin mailla. Fanahyn alfa oli lähtenyt kävelylle päästäkseen hetkeksi irti vastuusta ja muista susista, ja vaikka se viihtyi laumassa, tarvitsi sudetar silloin tällöin omaakin tilaa. Keltasilmän vaelleltua hetkisen aikaa niityllä, se kuuli takaansa hiljaista kahinaa, kääntyen nopeasti ympäri. Lintuja vain, kai, se mietti, kääntäen katseensa taivaalle. Ja oikeassa tämä olikin, suuri määrä lintuja oli lähtenyt lentoon. Yuusha ei niistä välittänyt, vaan jatkoi kävelyään.
Kun sudetar oli mielestään ollut tarpeeksi kauan poissa, se otti suunnan takaisin muiden luokse,nostaen keveän, maatavoittavan laukkansa. Se kiisi niityn halki,väisteli metsän puita ja kantoja. Alfa pääti revitellä suon yli,ja päästi sähkönsä irti. Turkki nousi välittömästi pystyyn ja lihaksia kihelmöi. Jos jotakin Yuusha rakasti, se oli tässä tilassa juokseminen. Sähkö ritisi hiljaa sen korvissa ja tassuissa,kun se silloin tällöin risautti lätäkön ohuen jään rikki sähköistäen koko lammikon. Pitkään se ei jaksanut juosta,mutta sen verran, että näki jo muut laumalaiset. Alfa hidasti vauhtiaan ja tassutti muiden luo, vilkuillen yksinäisten perään. Ehkä sille löytyisi seuraa...

//Kirjitettu puhelimella,pahoittelut virheistä jos niitä on >.<

Nimi: Vulpine (Fanahy)

05.11.2017 22:33
Nuori naarassusi käveli mietteliäänä kimaltelevan kuuran peittämällä niityllä. Ilma oli pistelevän kylmä samoin kuin heinikko hänen käpäliensä alla, eikä hän tiennyt mitä tehdä tai minne mennä.
Vulpinen lämpimät silmät olivat kohdistettuina hänen tassuihinsa ja kuuraiseen maahan, johon jäi jälki koutavin jokaisesta pienestä askeleesta. Suden olisi tehnyt mieli lähteä metsästämään, koska hän ei ollut syönyt vielä mitään tänä aamuna. Valitettavasti hän ei ollut löytänyt vielä yhtäkään hajujälkeä, joka olisi vienyt hänet minkään syötävän olennon luokse. Vul ei myöskään uskaltanut lähteä liian kauaksi muista laumalaisista pitäen huolen, että näki heistä kokoajan edes yhden jossain ympärillään.
Mielessään huokaisten punaturkkinen koutavi nosti katseensa lähes pilvettömälle taivaalle, joka oli kaunis vaaleansininen, mutta taivaanrannassa näkyi vielä vähän myös vaaleanpunaista auringonnousun jäljiltä. Pieni lintuparvi liihotteli niityn ylitse iloisesti sirkuttaen, eikä fanahylainen pystynyt olemaan kadehtimatta noita otuksia. Hän olisi mieluummin taivaalla vapaasti lentävä lintu kuin susi. Vaikka linnut olivatkin vaarallisemmassa asemassa ravintoketjussa, niillä oli silti paljon enemmän vaihtoehtoja, minne mennä, kun ne pystyivät vain liitämään kaikkien esteiden ylitse.
Varistettuaan mielestään nämä turhauttavat ajatukset, Vulpine päätti kävellä takaisin muiden laumalaistensa luokse kysymään, jos jollakulla olisi hänelle tekemistä. Riittäisi, jos hän saisi edes juttukaverin.

©2017 Witarrean - suntuubi.com